Apostoli Lyman vihkii Suomen maan

Vuosisadan vaihteessa elettiin venäläisen sortokauden vaikeimpia aikoja. Tänä pimeänä aikana ja . . . kenenkään siitä tietämättä tapahtui kuitenkin jotain sangen merkittävää. Suomen maa vihittiin palautetun evankeliumin saarnaamista varten. Apostoli Frances A. Lyman matkusteli Pohjoismaissa. Hänen matkansa varsinainen tarkoitus oli vihkiä kappeli Oslossa. Hän matkusteli nuoren miehen kanssa, jonka nimi oli Joseph J. Cannon. Tämä oli monipuolisesti lahjakas nuorukainen, joka, suoritettuaan koulunkäyntinsä Utahissa vuonna 1899, kutsuttiin lähetystyöhön Eurooppaan. . . . Apostoli Lyman ja Veli Cannon matkustivat Oslosta Tukholmaan, jossa myös keskusteltiin kappelin hankkimisesta.

Maanantai-iltana elokuun 3. päivänä vuonna 1903 apostoli Frances A. Lyman nousi tovereineen laivaan matkustaakseen Suomeen. He saapuivat Turkuun puolenpäivän aikaan seuraavana päivänä. Yritettyään turhaan löytää taksinkuljettajaa, joka puhuisi ruotsia, he vihdoin saivat käsiinsä yhden, joka ymmärsi muutaman sanan ja antoi heille kyydin satamasta kaupunkiin. Tähän asti heillä oli ollut sellainen käsitys, että Suomessa puhuttiin yleisesti ruotsia. Nyt he saivat yllätyksekseen huomata, että maassa puhuttiin sen omaa kieltä, suomea. Tämä auttoi heitä ymmärtämään, että jos Suomessa tehtäisiin lähetystyötä, sen täytyisi tapahtua suomenkielellä.

Kierreltyään katsomassa nähtävyyksiä, he saapuivat Turun Tähtitorninmäelle. Aivan tähtitornin vieressä siitä itään päin oli korkea kumpare, jonka päältä oli suurenmoinen näköala yli kaupungin ja kauas maaseudulle.

Veli Cannon kertoo:

Kun me seisoimme siellä katsellen pohjoiseen päin, ja kaikki oli hiljaista, presidentti Lyman päätti, että se oli sopiva paikka rukoukselle. Aivan meidän takanamme kumpareen juurella rakennettiin pientä rakennusta, mutta työmiehet olivat poissa sieltä. Otimme hatut päästämme, mutta jäimme seisomaan.

Ilmaistuaan kiitollisuutensa meidän turvallisesta perille tulostamme ja siitä rauhasta ja niistä siunauksista, jotka olivat kanssamme, presidentti Lyman rukoili Herraa Suomen ja kansan puolesta. Hän rukoili, ettei hirmuvalta koskaan voisi murtaa tätä voimakasta kansaa, vaan että ihmiset täällä voisivat saada vapauden palvella Herraa. Hän rukoili, että hallitus ja sen virkamiehet olisivat oikeudenmukaisia ja armollisia ja että he olisivat ystävällisiä kansaa kohtaan ja Herran palvelijoita kohtaan, kun he tulisivat saarnaamaan evankeliumia. Hän rukoili, että maa olisi tuottoisa ja elättäisi asukkaansa. Hän pyysi, että Herran henki vuodatettaisiin kansan ylle, niin että he janoaisivat totuutta, ja pappeuden valtuudella hän käänsi avainta ja avasi oven evankeliumin saarnaamiselle Suomessa ja pyhitti maan tätä työtä varten. Hän pyysi Herraa siunaamaan ihmisiä uskolla, niin että totisia palvelijoita ja profeettoja saattaisi pian kohota heidän joukostaan.

Tunsimme, että rukous oli Herran innoittama ja tunsimme, että Herra oli kuullut sen ja että Herra hyväksyi maan vihkimisen. Kun olimme päättäneet rukouksemme, huomasimme, että työmiehet olivat palanneet rakennuspaikalle ja katselivat ihmettelevin silmin kahta paljaspäistä herraa, jotka puhuivat vierasta kieltä. (Millenial Star, Vol. 65, 1903, s. 517-519.)

____________
SOURCE: Anna-Liisa Rinne, Kristuksen Kirkko Suomessa (Helsinki: Grafia Oy, 1986), 14, 15.

Elder Lyman Dedicates Finland

An account of Finland's first blessing can be found in two sources. On August 4, 1903, Joseph J. Cannon, who accompanied Frances A. Lyman, President of the European Mission, wrote in his journal, "We ascended a finely-wooded hill where the observatory stands. To the east of this building is a mound of earth, rising about twenty feet. It is the highest ground for miles around, affording a splendid view of the country; and on this spot Elder Lyman bowed his head and dedicated the land for the promulgation of the Restored Gospel. He prayed that this sturdy race might never be crushed or subjected to tyranny, but that the officers might be just and merciful, that they might feel kindly toward the people and toward the servants of the Lord when they would come to preach the Gospel. He prayed for the land, that it might be productive and support its inhabitants. He asked that the Spirit of the Lord might be poured out upon the people, that they might hunger for the truth; and, with the authority of the Priesthood, he turned the key and opened the door for the preaching of the Gospel in Finland, and dedicated the land for this work." (Suomi Calls, [Wheelwright Lithographing Company, Salt Lake City, 1957], 2-3.)

Another account of this event is found in the Millennial Star No 33 Vol. LXV, Thursday, August 13, 1903 pp. 518-19. On August 4, 1903 in the city of Turku (Åbo), Elder Lyman was inspired to give Finland a blessing. In it he asked that the Finns "might never be crushed or subjected to tyranny, but that the people might ever have liberty to worship the Lord."

Apostoli Benson vihkii Suomen maan

Huhtikuussa 1946 apostoli Ezra Taft Benson vieraili Tukholmassa ja toivoi siellä, että Suomeen lähetettäisiin lähetyssaarnaajia. Ensimmäiset, jotka sinä vuonna Ruotsista lähetettiin, olivat Karl G. Lagerberg sekä C. Fritz Johansson, joka oli toiminut Ruotsin vt. lähetyspresidenttinä koko sodan ajan. Siihen tehtävään oli nyt USA:sta tullut Eben R. T. Blomquist, joka 10.5.1946 lähetti nämä kaksi lähetyssaarnaajaa Suomeen. Molemmat olivat perheellisiä miehiä. . . .

Toukokuun 18 päivänä veljet saapuivat Larsmoon, jonne heidän oli määrä vakituisesti asettua. Karl Lagerbergistä tuli Larsmon piirin presidentti. Siellä kirkko oli jo yleisesti kansalle tuttu, ja ensimmäiseen kokoukseen tuli yleisöä 68 henkeä. Heidät kutsuttiin myös vierailemaan baptistikirkkoon sunnuntaina 26.5., ja he saivat puhua siellä.

Heinäkuussa apostoli Ezra Taft Benson tuli Larsmoon. Hänen mukanaan matkusti Ruotsin lähetyspresidentti Eben R. T. Blomquist. Heidän johdollaan järjestettiin Grevin koululla jäsenten kokous ja yleinen kokous 14.5. sekä seuraavana päivänä Lövskärillä toinen yleinen kokous.

Tiistaina, heinäkuun 16. päivänä 1946 klo 6.10 aamulla vihki apostoli Ezra Taft Benson Suomen maan uudelleen palautetun evankeliumin saarnaamista varten. Hän luki rukouksen englanniksi ja presidentti Eben R. T. Blomquist tulkitsi sen ruotsiksi.

Vihkiminen tapahtui hiljaisella metsätontilla noin 100 metrin päässä etelään Grevin koululta. Sisar Anna Renlund oli lahjoittanut tämän tontin kirkolle. . . .

Apostoli Bensonin vihkimisrukous

Apostoli Ezra Taft Benson
Tiistaina, heinäkuun 16. päivänä, 1946

Oi Jumala, iankaikkinen Isämme, sydämemme on täynnä nöyryyttä tullessamme eteesi tänä kauniina aamuna. Tunnemme suurta kiitollisuutta meitä ympäröivän luonnon kauneudesta—Sinun kättesi töistä. Olemme kiitollisia elämästä ja siitä, että saamme elää tänä aikan ja nauttia kaikista niistä siunauksista, joita olemme saaneet. Mutta ennen kaikkea me kiitämme Sinua Jeesuksen Kristuksen evankeliumista. Me kiitämme Sinua siitä, että meillä on todistus Sinun työstäsi ja että olemme kirkkosi jäseniä ja että meillä on pappeus. Me kiitämme Sinua keskuudessamme vallitsevasta rakkauden ja ystävyyden hengestä, kanssakäymisestä pyhien kesken sekä heidän esimerkillisestä, rakastavan palvelun täyttämästä elämästään. Olkoon elämämme aina niin otollista, että nämä runsaat siunaukset olisivat jatkuvasti osanamme koko iankaikkisuuden.

Kiitämme Sinua siitä, että olet lähettänyt meille Johannes Kastajan palauttamaan Aaronin pappeuden siunauksineen, ja olemme kiitollisia palvelijoistasi Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta, joiden kautta on palautettu pyhä Melkisedekin pappeus voimineen ja valtuuksineen. Olemme kiitollisia Sinulle, taivaallinen Isä, kaikista muista sanansaattajista, jotka olet lähettänyt maan päälle—Mooseksesta, Eliasta ja Eliaasta, jotka ovat palauttaneet hallussaan olevat avaimet, jotta kaikki voitaisiin koota yhdeksi tässä aikojen täyttymisen armotaloudessa. Olemme kiitollisia enkeli Moronin käynneistä ja siitä ihmeellisestä pyhästä kirjasta, joka kertoo läntisellä pallonpuoliskolla [elänneistä] lapsistasi—heidän alkuperästään ja heidän profetioistaan—ja jossa on sanoma Poikasi käynnistä tämän Uuden maailman kansan luona. Olemme kiitollisia tästä pyhästä aikakirjasta, joka on Raamatun lisäksi uusi todistus ja todistaa Poikasi jumalallisuudesta.

Kiitämme Sinua siitä, että rauhansanomasi on jälleen tullut maan päälle, niin että tätä suurta työtä voidaan jatkaa. Siunaa maata niin, että tämä suuri työ jatkuvasti laajenisi. Siunaa ihmislapsia ja anna lapsillesi, olipa heitä missä tahansa, sydämen halu tehdä parannus ja kääntyä Sinun puoleesi, niin että totuus voi tulla heille tärkeäksi, ja että he voivat tuntea rakkautesi ja tulla tietämään ne siunaukset, joita Sinulla on varattuna heille.

Taivaallinen Isä, olemme kiitollisia palvelijoistasi, jotka ovat tulleet tähän pohjoiseen maahan. Muistamme edessäsi aivan erityisesti niitä palvelijoitasi, jotka ovat tulleet Ruotsiin ja muihin Skandinavian maihin ja jotka uskollisina ja rakkaudesta evankeliumia kohtaan ovat tuoneet sanomasi tähän maahan. Kiitämme Sinua siitä, että tässä suuressa kansakunnassa on pieni joukko ihmisiä, joiden sydämeen on painunut evankeliumin sanoma, ja että heillä on ollut uskoa elää sen ihanien totuuksien mukaan. Me olemme kiitollisia heidän työstään Sinun palveluksessasi ja rukoilemme, että heillä olisi ykseyden henki. Me kiitämme Sinua siitä, että he kautta sodan synkkien vuosien yhä edelleen palvelivat Sinua. Siunaathan heitä kaiken sen hyvyyden tähden, jota he ovat osoittaneet nöyrille palvelijoillesi. Anna heille varmuus, että Sinä olet heidän kanssaan heidän työssään ja että Sinä heidän uskonsa tähden siunaat heitä jatkuvasti ja vuodatat Henkeäsi heidän ylleen. Olkoot he majakkoina kansalle, jonka keskuudessa he asuvat, niin että muut heidän välityksellään kiinostuisivat evankeliumin sanomasta. Karttakoot he pahaa ja ulottukoon vaikutuksesi muihin vilpittömiin totuudenetsijöihin. Me tiedämme, että he ovat Siunun lapsiasi, ja me tiedämme, että he ovat kallisarvoisia Sinun silmissäsi. Tiedämme, että Sinä haluat siunata tätä maata ja tätä kansaa, joka rakastaa vapautta ja joka on osoittanut haluavansa tehdä oikein. Autathan heitä niin, että he muistaisivat olla nöyriä ja että he saisivat kuulla totuuden.

Siunaa tämän kansan johtajia. Suo heille suuresta viisaudestasi, että he voisivat johtaa tätä kansaa totuudessa ja vanhurskaudessa, ja että heidän siunaukseksensa ja hyödyksensä säädettäisiin vanhurskaita lakeja. Ja suojelethan tätä maata niin, että se pysyisi aina vapaana kansakuntana, vapaana pahan kahleista. Olkoon se vapaa orjuudesta, niin että sen asukkailla olisi valinnanvapaus niin hengellisissä kuin ajallisissakin asioissa. Pyhä Isä, me rukoilemme Sinulta, että he saisivat osakseen Sinun ohjaustasi tässä elämässä, että heidän vaikutusvaltansa ja voimansa lisääntyisi ja että he saisivat osakseen Sinun Henkesi ja voisivat elää rauhassa ja hyvissä oloissa. Anna heille tämän elämän hyvyyttä, mutta ennen kaikkea palvelkoot he Sinua, ja saarnattakoon Sinun sanomaasi vapaasti ja ilman vastustusta, kunnes se on saavuttanut kaikki lapsesi tässä maassa.

Pyhä Isä, tulkoon Sinun palvelijoitasi tänne suurin joukoin. Saakoot he nauttia Suomen kansan ystävyydestä ja hyvästä tahdosta. Kulkekoot he eteenpäin ja rakastakoot tätä kansaa, ja olkoon heillä etuoikeus matkustaa ja julistaa evankeliumin sanomaa häiriöttä ja pelkäämättä. Pyhä Isä, valmista tietä evankeliumin saarnaamiselle. Älköön palvelijoittesi tielle tulko esteitä.

Oi Jumala, iankaikkinen Isämme, me vihimme tämän maan ja ilmaisemme Sinulle kiitollisuutemme tästä kansasta, jonka keskuudessa olemme, ja tästä ihanasta tilaisuudesta saarnata Sinun sanaasi. Tehtäköön se kaikki Sinun pyhän tahtosi ja mielesi mukaisesti, jotta työsi etenisi joutuisasti.

Siunaa meitä nyt lähtiessämme tältä paikalta. Siunaa lapsiasi. Olkoon Henkesi heidän kanssaan kodeissaan ja heidän sydämessään. Olkoot he alati kiitollisia Sinulle kaikista siunauksistasi, ja olkoon heillä voimaa elää arvollisina saamaan niitä kautta koko iankaikkisuuden. Pyhitämme elämämme kaikessa nöyryydessä Sinun palvelukseesi. Olkoon meillä aina voimaa pysyä uskollisina. Kaiken tämän teemme palvelijoinasi ja puettuina pyhän pappeuden voimalla, vihkien tämän maan syvässä nöyryydessä ja rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan, nimessä. Amen.

Elder Benson Dedicates Finland

On 16 July 1946, President Ezra Taft Benson, accompanied by Eben R.T. Blomquist, dedicated Finland for the preaching of the Gospel. This occurred near Larsmo on the Renlund property, now owned by the Church. A chapel is located near the site.

O God, our Eternal Father; Our hearts are filled with humility as we come before Thee this beautiful morning. We feel indeed grateful that we are surrounded by the beauties of nature—the workmanship of Thy hands. We are grateful for life and for the opportunity that is ours to live in this time and partake of all the blessings which are ours. But most of all, we thank Thee for the Gospel of Jesus Christ. We thank Thee for the testimony we have regarding Thy work and for our membership in Thy Church, and for the Priesthood we bear. We thank Thee for the spirit of love and fellowship which we enjoy, for the opportunity of associating with the Saints and for their exemplary lives of loving service. May we ever live that these rich blessings may continue to be ours throughout all eternity.

We thank Thee that Thou hast sent unto us John the Baptist to restore the Aaronic Priesthood with its blessings, and we are grateful for Thy servants, Peter, James, and John, through whom the Holy Melchizedek Priesthood has been restored with its power and authority. We are grateful unto Thee, Heavenly Father, for all the other messengers whom Thou hast sent to the earth—for Moses, for Elijah, and Elias, who have restored the various keys which they held, that all things may be gathered in one in this, the Dispensation of the Fullness of Times. We are grateful for the Angel Moroni's visits and for the marvelous volume of scripture which tells of Thy children on the Western Hemisphere—their origin, their prophesies, and the message of Thy Son's visit unto this people of the New World. We are grateful for this Holy volume which is an added testimony to the Bible—and a new witness of the divinity of Thy Son.

We thank Thee that Thy message of peace has again come to the earth so this great work may continue to be spread. Bless the children of men and give Thy children, wherever they may be, a desire in their hearts to repent and turn unto Thee, that the Truth may become important to them, that they may feel Thy love and know of the blessings which Thou hast in store for them.

Heavenly Father, we are grateful for Thy servants that have come into this land of the north. Especially we remember before Thee Thy servants who have come to Sweden and other Scandinavian countries and who, because of their faithfulness and love for the Gospel, have brought Thy message unto this land. We thank Thee that a small group in this great nation has had the Gospel message imprinted in their hearts and that they have had the faith to live its glorious truths. We are grateful for their work in Thy service and we pray that they may have the spirit of unity. We thank Thee that through the dark years of war they still continued to serve Thee. Wilt Thou bless them for their unselfish loyalty, their devotion unto Thee and for all their kindness unto Thy humble servants. Give them the assurance that Thou art with their work and that because of their faith Thou wilt continue to bless them and pour out Thy Spirit upon them.

May they be as guiding lights unto the people among whom they live that they may be the means of interesting others in the Gospel message. May they shun evil and may Thy influence be spread unto other sincere searchers after truth. We know that they are Thy children and we know that they are precious in Thy sight. We know it is Thy desire to bless this nation and this people who love liberty and who have shown their willingness to do what is right. Wilt Thou assist them that they may remember to be humble, and that they may have the opportunity to hear the truth.

Bless the leaders of this land. Give unto them of Thy great wisdom, that they may lead this people in truth and in righteousness, that righteous laws may be inaugurated to their blessing and benefit. And wilt Thou protect this land that it will always remain a free nation, unchained from that which is evil. May it be free from bondage that its people may have the liberty to choose in spiritual as well as in temporal things. Holy Father, we pray Thee that they may enjoy Thy guidance in this life; that they may grow in influence and power; that they may have Thy Spirit and enjoy peace and comfort. Give unto them the good things of this life, but above all may they worship Thee and may Thy message be freely preached without opposition until it has reached all of Thy children of this land.

Holy Father, may Thy servants come here in numbers. May they enjoy the friendship and good will of the Finnish people. May they go forward and love this people and may they have the privilege of traveling and proclaiming the Gospel message unmolested and unafraid. Holy Father, touch the hearts of the people in this goodly land and prepare the way for the spreading of the Gospel. May no obstacles come in the way of Thy servants.

O God, our Heavenly Father, we dedicate this land and express our gratitude unto Thee for this people with whom we associate and for this wonderful opportunity to preach Thy word. May it all be done in accordance with Thy holy mind and will, that Thy work may go forward speedily.

Bless us now as we leave this place. Bless Thy children. May Thy Spirit be with them in their homes and in their hearts. May they ever be grateful unto Thee for all Thy blessings and may we live worthy of them throughout all eternity. We dedicate our lives unto Thy service in all humility. May we ever have the strength to remain faithful. All this we do as Thy servant, clothed with the power of the Holy Priesthood, dedicating this land in deep humility and in the name of Thy Beloved Son, Jesus Christ, the Redeemer of the world, Amen.

________
SOURCE: Suomi Calls (Wheelwright Lithographing Company, Salt Lake City, 1957),4-6. This was a work published by the Finnish Mission Society then located at 3295 Del Verde Ave., Salt Lake City, Utah.

Larsmon seurakunnan jäsenet kokosivat kivistä pienen muistomerkin sille paikalle, jossa vihkiminen oli tapahtunut. Sivulliset eivät kuitenkaan jättäneet sitä rauhaan, vaan se hajotettiin kerta toisensa jälkeen. Presidentti Asplund kävi 26.6.1964 lähetyssaarnaajien kanssa nostamassa sen pystyyn, mutta myöhemmin se taas joutui ilkivallan uhriksi. (J. Malcolm Asplund, personal journal.)

Syksyllä 1977, 30 vuotta vihkimisen jälkeen, pystytti Pietarsaaren piiri muistomerkin tälle paikalle. Sen suunnitteli Esko Aromaa Vaasasta ja se valettiin betonista. Talkoihin osallistui veljiä Pietarsaaren ja Kokkolan seurakunnista. Piirin johtajana toimi silloin Pekke Roto. Muistolaatta teetettiin kultasepän liikkeessä Kokkolassa.

Apostoli Benson vieraili Suomessa ja vihki Kokkolan uuden kappelin 17.10.1977. Samana päivänä hän matkusti Larsmoon tälle paikalle ja siunasi sinne pystytetyn muistomerkin. Paikalle oli kokoontunut pieni joukko pyhiä, mm. kolme henkilöä, jotka olivat olleet samalla paikalla 30 vuotta aikaisemmin.

Paikallinen sanomalehti Österbottningen julkaisi uutisen tästä houmattavasta tapauksesta seuraavana päivänä. (Pekka Rato, haastattelu.)

________
SOURCE: Anna-Liisa Rinne, Kristuksen Kirkko Suomessa (Helsinki: Grafia Oy, 1986), 21-23.

Members of the Larsmo Branch collected small rocks to raise a monument on the spot where the dedication had taken place. Outsiders could not, however, leave it be, but knocked it down time after time. On June 26, 1964, President Asplund, along with some missionaries, visited the site and erected the monument once more, but later on it again became the object of vandalism. (J. Malcolm Asplund, personal journal.)

In the fall of 1977, 30 years after the dedication, a permanent monument was constructed in this site by the Pietarsaari District. It was designed by Esko Aromaa of Vaasa, and it was poured in concrete. Brethren from the Pietarsaari and Kokkola Branches participated in this project. Pekka Roto was the District President at that time. A commemorative plaque was made by a goldsmith in Kokkola.

Apostle Benson visited Finland and dedicated the new chapel in Kokkola on October 17, 1977. The same day he also traveled to Larsmo and dedicated the commemorative monument. Present were a small group of Saints, among them three persons who had attended the dedicatory session 30 years earlier.

Local newspaper, Österbottningen, ran a news story of this notable occasion the following day. (From an interview with Pekka Roto.)

________
SOURCE: Anna-Liisa Rinne, Kristuksen Kirkko Suomessa (Helsinki: Grafia Oy, 1986), 21-23. Translation by Liisa Berg.

The following is an excerpt from Frederick W. Babbel's On Wings of Faith. Fred Babbel was Assistant to Secretary of Agriculture Ezra Taft Benson, and accompanied him in his apostolic assignment to tour the European Missions after WWII in order to bring relief and reaffirmation to the saints in the war-torn countries. (Unfortunately, the book seems to be out of print.)

The following spring (after completing his mission to Europe) [1946] Elder and Sister Benson were on the train from Salt Lake City to the East on official Church business. One matter which weighed heavily on Elder Benson's heart was that of finding a worthy Finnish-speaking Church member to serve as mission president in Finland.

When the train stopped briefly in Kansas City to discharge and pick up passengers, Elder and Sister Benson hurried over to an adjoining passenger island to buy a late edition newspaper. Although the conductor had announced a ten-minute stop, the train pulled out within five minutes and left Brother and Sister Benson behind.

Elder Benson quickly phoned the airport and made immediate plane reservations from Kansas City to Chicago. He then phoned President John K. Edmunds of he Chicago Stake to have someone meet them in a car at the airport so that they could arrive at the railway station in time to board their train for their continuing journey.

Elder Henry A. Matis, President Edmunds' counselor, met them at the airport. As they were speeding toward the railway station, Elder Matis inquired anxiously about conditions in Finland. He was concerned for the safety of some of his relatives living there. This led Elder Benson to inquire about his ancestry. He learned that Elder Matis was a convert born of Finnish parentage and that he spoke the language with some fluency. This was the man for whom he had been searching! When Elder Benson reported his findings to the First Presidency, they concurred and appointed Elder Matis to preside over the Finnish Mission, an assignment he fulfilled with distinction for seven years.

Thus a promise that Elder Benson had made to a group of leading business men in Helsinki that 'the gospel shall soon be preached in this choice land [Finland] in your own native tongue' was literally fulfilled!

There is another inspiring sequel. Finland became the first country in Europe to have its genealogical records completely microfilmed for the Church Genealogical Society. This was possible through the efficient record-keeping of the Finnish Lutheran Church. President Matis was instrumental in consummating these arrangements. Later he learned that he was a descendent of Bishop Isaacus Rothovius,*) the prominent early Lutheran Church leader who initiated the record-keeping system in Finland.

________
SOURCE: Frederick W. Babbel, On Wings of Faith (Salt Lake City: Bookcraft, Inc., 1987), 129-30.

*)An outline of the genealogy of Pres. Matis back to Isaacus Rothovius who lived in the 1600s, is found in Kristuksen Kirkko Suomessa, Anna-Liisa Rinne (Helsinki: Grafia Oy, 1986), 259.

When President Lyman prayed that the Finns would "never be crushed or subjected to tyranny, but that the people might ever have liberty," he was prophetic. Those Finns who heard him must have felt he was expressing an impossible dream because being "crushed and subjected to tyranny" was a description of the history of Finland for the previous 900 years.

Warfare, occupation and subjugation were familiar. Finland's geographical position is similar to the Holy Land in the Mediterranean. Control of the Gulf of Finland and especially the Karelian isthmus meant control of the trade routes between eastern and western Europe in the north and the river trade routes heading south of Novgorod to the Black Sea and thence to the Far East. The blood red flag of Karelia with its gold crown and opposing swords, the curved sword and chain mailed fist of the East and the straight sword and steel armored fist of the West, well represented the reality of Finland's and especially Karelia's strategic position in geopolitics. The 12th century heralded the beginning of the Crusades. This stimulated the commercial revolution in Europe and competition for trade routes.

The early inhabitants of Finland were organized into "tribes." Raids in the 12th century by Novgorod pushed Finnish tribes out of the Lake Ladoga region. In 1157 King Eric IX of Sweden launched a crusade against the Finns in order to Christianize the pagan tribes. As tribes became Christian, Sweden expanded to the east in Finnish territory. In an alliance with the German (Tutonic) Knights of the Sword (probably Knights Templar) Sweden pressed an all out campaign against Novgorod in 1240 which was foiled in a defeat on the ice of Ladoga by Alexander Nevsky. In 1293 Torkel Knutson's campaign was more successful and western Karelia was seized. Viborg (Viipuri) was established as their outpost against Novgorod. Border warfare continued until 1323 when a treaty established the eastern border between Swedish claims in Finland and Novgorod. The eastern half of Karelia was known as "outer or Russian Karelia" while the western part was known as Finnish or Swedish Karelia. The borders established were similar to those between Finland and Russia between 1917 and 1939.

There was a brief respite in the 14th and 15th centuries when the Mongols invaded Russia and later with the struggle between Moscow and Novgorod for control of Russia. In the meanwhile, internal problems kept the Swedish Kings occupied elsewhere. However, in 1495 Ivan III (The Terrible's father) turned west. He attacked Sweden, besieged Viborg, and took it. There ensued almost continuous border clashes between Russia and Sweden in this area until the reign of Gustavus Vasa I of Sweden (1523-1560). He was able to assure the victory of Protestantism in the kingdom, developed a colonization policy of Finland and founded Helsingfors in 1550. In 1556 Gustavus Vasa declared Finland a "Grand Duchy" and appointed his son John the first Grand Duke. In 1595 another war with Russia plus the Club War (Nuijasota) or internal revolt in northwestern Finland turned the countryside into a blood bath. The aftermath was a huge tax burden, an impoverished peasantry, and more arbitrary administration of the Swedish nobility.

Gustavus Adlolphus managed to increase Swedish influence and annexed the Russian provinces of Kexholm and Ingria. Russia attempted an invasion in 1656, but was driven back, but the majority of the Kareliean population fled to Russia with the retreating army. The Karelians who left settled within the borders of present-day Kalinin Region (Tver). The vacated land was taken over by new settlers from interior Finland. The involvement of Sweden in the Thirty Years War in Europe created problems for Finland when Swedish nobility was granted Finnish Lands belonging to Finns. Famine ensued and nearly ¼ of the population died. Just as the Finns began to recover the "Great Northern War" (1697-1718) began and Swedish preeminence declined. During this war Peter The Great blasted a "window to the West" through Karelia. The Treaty of Nystad (Uusikaupunki) in 1721 gave Russia Finnish Karelia including Ingria, Kexholm and Viborg. This satisfied Peter I even though he could probably have taken all of Finland at the time.

With the move of the Russian capital from Moscow to St. Petersburg, the rivalry between Sweden and Russia intensified. Sporadic skirmishing broke out into open war in 1741, but Sweden could not dislodge the Russians from her former territories. The Treaty of Åbo (Turku) in 1743 pushed the Russian border further west to the Kymi River. In 1788 Gustavus III made a final attempt to regain territory. This ended in stalemate for lack of sea power and did little to enhance the influence of the King of Sweden or Catherine II (The Great).

The French Revolution and Napoleonic Wars influence the fate of Finland. In 1807 the Treaty of Tilst between Alexander I and Napoleon included secret clauses which allowed Russia to "annex" Finland. Alexander then offered the King of Sweden the choice of joining the Continental Blockade and the Franco-Russian alliance against Great Britain or else "face the consequences." Sweden refused and Russian invaded Finland on February 8, 1808. On September 17, 1809 Sweden signed terms which gave Finland to Russia.

As the outcome of the war was in little doubt, on February 21, 1808 Alexander I signed a manifesto validating the Finnish constitution, laws and customs. Before the Diet at Borgå (Porvoo) on March 15, 1809, Alexander I granted a charter to Finland. This pledged to honor the fundamental laws, religious faith, and rights and privileges enjoyed under Swedish rule. This was subsequently reaffirmed by each of the successive Tsars. Finland was declared a Grand Duchy with its capital at Åbo (Turku). It was later moved to Helsinki in 1872.

The Finns enjoyed a number of freedoms. They had their own Diet. They had their own military forces, which were gradually reduced over time, so that they were not bothered with universal conscription. In 1860 they were permitted to mint their own currency. In 1863 Finnish was declared the official language, although it was not until 1886 when it was recognized in official correspondence and not until 1894 when the Imperial Senate, dominated by Swedomans, recognized it.

The rise of nationalism in the middle part of the 19th century worldwide also spelled trouble for Finland. At first, Finnish nationalism was tolerated, but the spirit of ethnic separatism, which was spreading throughout all Europe, began to infect Finland and other parts of the Russian Empire. Several rulings passed by the Finnish Diet included banning Russians from working on the railroads, practicing medicine, and serving on Finnish ships. Curtailing the rights of Russian-born subjects in Finland caused further concern in Russia. Members of the Greek Orthodox faith could not teach history and Russians could not join the Finnish armed forces. In March 1881 the assassination of Alexander II brought matters to a head. Alexander III let matters slide in Finland, but his successor, Nicholas II did not.

Any insistence on national minority rights was regarded as subversion and treason. In 1891 Russian was declared the official language. Russians were replacing Finnish civil servants. In 1899 Russians took control of the Finnish armed forces. In August 1898, N.I. Bobrikov was appointed Governor General of the Grand Duchy of Finland. Mazour's (Finland Between East and West, Van Nostrand Co, New York, 1956 pg. 17) describes him as "a man ill-suited temperamentally and otherwise for the delicate post. Bobrikov's stamina was as admirable as his political acumen was deplorable. Flexible as a concrete block, unimaginative as the proverbial tsarist bureaucrat, blindly loyal to the imperial idea, and totally void of any insight into the true nature of the issues at stake, the new governor general set out with a hard-fisted policy immediately to administer the Grand Duchy of Finland in a manner of a colonial satrap."

In July 1901 the combination of Finnish and Russian armed forces occurred and the Diet was stripped of most legislative power. Attempts to control the press shortly followed. All children were forced to learn Russian. These and other measures led to passive resistance on the part of the populace. In 1903 Russian-born subjects were permitted to buy Finnish property and close surveillance of schoolbooks began. It was at the height of this repression that President Lyman visited Finland and offered his prayer.

A series of violent acts shortly followed. On June 16, 1904 Governor General Bobrikov was assassinated at the Senate Building. Several other assassination attempts against other high government officials failed. Cooperation between Finnish patriotic societies and Russian revolutionary organizations began. Efforts were made to create ties with the Japanese during the Russo-Japanese War of 1905. The Manifesto of November 7, 1905 issued by the Russian government was a victory for many revolutionary groups and especially Finland. Virtually all efforts at Russification ceased. The Russian Empire was now on the slippery slope of extinction. Reforms did little and November 7, 1917, the Bolsheviks seized power. On December 6, 1917, the Finnish Diet declared Finland an independent nation; however, independence was by no means certain; there were 40,000 Russian troops in Finland. On January 28, 1918 the Red Guards of the Social Democratic Party seized Helsinki and declared Finland a Socialist Workers' Republic. Poor military leadership and poor morale of the Russian troops hampered the Reds, while the Whites, led by General Baron Gustaf Mannerheim proved decisive. In fierce fighting the Whites cleared most of Ostrobothnia and the city of Tampere fell March 1918. In the same month the Finns allied themselves with Germany and German troops entered Helsinki on April 14. The Red government fled to Viipuri and thence to Petrograd. After toying with monarchy and a German Prince, Finland settled on a Republican form of government. The policy of the Finnish Republic between 1918 and 1940 was to be neutral by being friends with the West and avoiding trouble with the Soviet Union. This did not work as Stalin had his eye on retaking Finland and in the Non-Aggression Pact of August 1939 with Hitler, Russia, once again, had the option to "annex" Finland. This led to the Winter War of 1939 resulting in the loss of Karelia and the Continuation War of 1941-44 in which Karelia was regained and lost again. Despite these events, Finland has retained her independence and has not been "crushed and subjected to tyranny."

________
Bob has also written an excellent article on the Finnish Winter War.