The following is a compilation of texts (in Finnish) of some well-known Finnish songs, both of folk origin as well as purpose-composed patriotic and spiritual song literature. The repertoire is rich and vast, and only a minute fraction can be included here. Care has been exercised in selecting the songs so as to bring together an interesting and varied collection, representative of the Finnish mood and tonality.
Aamulla varhain
Ainoa olen talon tyttö
Finlandia-hymni
Isänmaan kasvot
Jos voisin laulaa
Kalevala-sävelmä
Kanteleeni
Karjalan kunnailla
Keskeltä merivesi lainehtii
Kesäilta
Kesäpäivä Kangasalla
Kukapa se saunan lämmittääpi
Laulu on iloni ja työni
Lähteellä
Läksin minä kesäyönä käymään
Maamme
Niin kauan minä tramppaan
Oi terve Pohjola!
On neidolla punapaula
Sen suven suloisuutta
Silloin minä itkin ensi kerran
Sinun silmät ja minun silmät
Sunnuntaiaamuna
Suomen laulu
Taivas on sininen
Tukkipojan laulu
Tuoll' on mun kultani
Tuomi on virran reunalla
Folksong (kansanlaulu) (Verses 2 and 3 by Ukko Könni)
Aamulla varhain, kun aurinko nousi, kun minä unestani heräsin,
sydämeni oli niin surusta raskas, miksi sä kultani hylkäsit mun?
Sydämeni oli niin surusta raskas, miksi sä kultani hylkäsit mun?
Illalla myöhään kun aurinko painui, suru toi silmääni kyyneleen.
Päivän työ oli sydämeni lääke, sai illan rauha sen murheeseen.
Päivän työ oli sydämeni lääke, sai illan rauha sen murheeseen.
Vihdoin kun unteni helmaan mä vaivun, silmistäni kuivuu kyynele.
Siunaan sua, kultani, hetkistä noista, kun olit ystävä minulle.
Siunaan sua, kultani, hetkistä noista, kun olit ystävä minulle.
Folksong (kansanlaulu)
Ainoa olen talon tyttö, kodin tyttö, talon tyttö,
ainoa olen talon tyttö, lallalalallallaa!
Naapurin pojan rakkaus syttyy, naapurin poika kosia aikoo!
Naapurin poika aikokoon vaan, rukkaset hän multa saa!
The hymn section of Jean Sibelius' patriotic symphonic poem Finlandia, op. 26 no. 7 (1899), this portion did not originally have lyrics. The Finnish words that follow were added by V.A. Koskenniemi. The premiere of this hymn took place in 1941 at the 25th Anniversary concert of the Laulumiehet choir. In 1942 Sibelius himself acknowledged the Koskenniemi text as the official libretto for this masterpiece.
Much to my chagrin, numerous other texts have been adapted to this orchestral piece in later years, bringing this Finnish national treasure to the level of the old proverbial "war horse." All are void of the beauty and majesty that this music possesses. Much like piano reductions of great orchestral pieces (including the complete Finlandia itself), adding words—no matter how worthy, including numerous religious texts—fails miserably in bringing out the subtleties and the scale of emotional richness that the composer had in mind. You can quote me on that. And I might quote one of Sibelius' biographers who said that if Sibelius heard one of his pieces performed incorrectly, he would "grumble about it for days." One day I hope to find out how the maestro feels about all this. And if he is OK with it all, I will change my tune! But for now, I grumble . . .
Interestingly enough, according to a Finnish Sibelius expert, exceptionally few arrangements exist in Finland of this hymn—or any other work of Sibelius's, for that matter. It seems that the Sibelius Dynasty is keen on preserving his music as pure as possible, not allowing any deviations in texts or tones. Besides, the hymn has become a sacred song of sorts, laden with national fervor and excitement, representing the longing for freedom of peoples everywhere. The greatest fear my Sibelius expert friend has is that some day a string of notes from this hymn will ring from a cell phone. Watch out Nokia, our eyes (or ears) are on you!
Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa.
Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus alkanut, synnyinmaa.
Melody: Yrjö Kilpinen
Lyrics: V.A. Koskenniemi
Curiously, this song was originally a tongue-in-cheek protest to the Finnish national anthem Maamme, which was composed by the German composer Fredric Pacius to the Swedish words of J.L. Runeberg. Kilpinen composed this song, suitable for unison singing, for the finale of the dedicatory cantata of the Turku University. It is a strong contender, along with Sibelius's Finlandia-hymn, in some musical minds, to replace the very foreign Maamme as the national anthem. For the sake of intriguing comparison, I have included the last verse of the official anthem. They bare a striking resemblance; even more interestingly, they can be sung to either melody!
Sun kasvois eessä, Suomenmaa,
on isät astuneet.
Nyt missä vilja aaltoaa,
se kertoo heidän kunniaa.
He ovat uskoin kyntäneet
ja toivoin kylväneet.
Ja mistä isät astuivat,
käy siitä meidän tie.
Ja polvet kerran nousevat,
sun eessäs valan toistavat:
mik' ikään kohtalomme lie,
se kasvois' eteen vie.
Oi Suomi sinijärvien
ja kesäin valkeain,
suot meille kodin armaisen
ja haudan alla turpehen.
Kun eestäs kaikki uskaltain—
se onnemme on vain!
Sun kukoistukses' kuorestaan
on käynyt kukkahan!
Sun lastes lempi voimassaan
sen kantaa valoon, kunniaan.
Soi laulu Suomen vapahan,
soi ajast' aikahan.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel' lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.
Folksong (kansanlaulu)
Jos voisin laulaa kuin lintu voi,
jos sois mun äänen kuin leivon soi,
niin kullallein minä laulaisin,
sen huolet hetkeksi poistaisin.
Vaan en voi laulaa kuin lintu voi,
ei soi mun äänen kuin leivon soi,
en voi mä lentää halk' ilmojen,
en pesää laatia korpehen.
Music: Ancient Finnish rune melody, recorded by A.H. Reinholm in about 1850 (runosävelmä)
Lyrics: Rune from the Finnish national epic Kalevala
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saahani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulumahan.
Sanat suussani sulavat, puheet putoelevat,
kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.
Music: Kreeta Haapasalo (1813-93; Kreeta Haapasalo was one of Finland's foremost kantele players, whose fame and skill are unsurpassed)
Lyrics: K.J. Nordlund
Mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi,
mun kanteleeni kauniimmin taivaassa kerran soi,
siell' uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi,
siell' uusin äänin suloisin mun suuni laulaa voi.
Oi Halleluja rakkaalle mun Jeesukselleni!
Oi Halleluja rakkaalle mun Jeesukselleni!
Ah, autuas on päivä se, kun pääsen luoksesi!
Ah, autuas on päivä se, kun pääsen luoksesi!
Music: Folkmelody (kansansävelmä)
Lyrics: Valter Juva
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu,
jo Karjalan koivikko tuuhettuu.
Käki kukkuu siellä ja kevät on,
vie sinne mun kaiho pohjaton.
Mä tunnen vaaras ja vuoristovyös
ja kaskien sauhut ja uinuvat yös
ja synnkkäin metsies aarniopuut
ja siintävät salmes ja vuonojes suut.
Siell' usein matkani määrätöin
läpi metsien kulki ja näreikköin.
Minä seisoin vaaroilla paljain päin,
missä Karjalan kauniin eessäin näin.
Folkdance song (piirileikkilaulu)
Keskeltä merivesi lainehtii,
ja rannat on kuin peili, ja rannat on kuin peili,
ja keskeltä merivesi lainehtii ja rannat ne on kuin peili.
Sievä ja sorja sen olla pitää
tämän pojan heili, ja tämän pojan heili,
sievä ja sorja sen olla pitää tämän pojan heili.
Folksong (kansanlaulu)
Ol' kaunis kesäilta, kun laaksossa kävelin,
ol' kaunis kesäilta, kun laaksossa kävelin.
Siell' kohtasin mä tytön, jot' aina muistelen,
siell' kohtasin mä tytön, jot' aina muistelen.
Hän kanteloa soitti ja laulun lauleli,
hän kanteloa soitti ja laulun lauleli.
Se tunteeni voitti ja heltyi syömmeni,
se tunteeni voitti ja heltyi syömmeni.
Melody: Gabriel Linsen (1838-1914)
Lyrics: Z. Topelius;
Translated into Finnish by P.J. Hannikainen
Mä oksalla ylimmällä oon Harjulan seljänteen;
niin kauas kuin silmä siintää, näen järviä lahtineen.
Kas, Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohtelee,
ja Roineen armaiset aallot sen rantoja hyväelee,
ja Roineen armaiset aallot sen rantoja hyväelee.
Mä vain olen lintu pieni, ja siipeni heikot on;
vaan oisinko uljas kotka, niin nousisin lentohon
ja nousisin taivoon asti luo Jumalan istuimen
ja nöyrin, hartahin mielin, näin laulaisin rukoellen,
ja nöyrin, hartahin mielin, näin laulaisin rukoellen:
Oi taivahan pyhä Herra, sä isäimme armias!
Ah, kuink' on sun maasi kaunis, kuink' ihana taivahas!
Sä järveimme säikkyellä suo lempemme tulta vaan!
Oi Herra, intoa anna ain' maatamme rakastamaan!
Oi Herra, intoa anna ain' maatamme rakastamaan!
Folksong (kansanlaulu)
Kukapa se saunan lämmittääpi, jos en tyttö minä!
Rai, rii, rallallei, ja jos en tyttö minä!
Ja kukapa se sitten löylyn lyöpi, jos et poika sinä!
Rai, rii, rallallei, ja jos et poika sinä!
Tahdotko sinä poika tulla tämän tytön kouluun,
Rai, rii, rallallei, ja tämän tytön kouluun?
Sull' ois päivät paremmat kuin jäniksellä joulu,
rai, rii, rallallei, kuin jäniksellä joulu.
Adaptation from a folksong (kansanlaulumukaelma)
Laulu se on ollut minun iltojeni ilo,
ilo ihana kuin unennäky yöni.
Laulu se on ollut minun iltojeni ilo,
ilo ihana kuin unennäky yöni.
Laulu se on ollut päivieni ratto
ja laulu se on ollut minun työni.
Laulu se on ollut päivieni ratto
ja laulu se on ollut minun työni.
Laulain minun elämäni nuorteena notkuu
kuin kesäheinä vainioilla.
Laulain minun elämäni nuorteena notkuu
kuin kesäheinä vainioilla.
Sillä on rinnoilla riemunviitta
ja hauskanhuntu hartioilla.
Sillä on rinnoilla riemunviitta
ja hauskanhuntu hartioilla.
Kaunis on kuolla, mutta hauska on elää,
hauska maita, mantereita kuljeskella.
Kaunis on kuolla, mutta hauska on elää,
hauska maita, mantereita kuljeskella.
Hauska on hulivilin huolia vailla
toisten iloks' sekä itsens' lauleskella.
Hauska on hulivilin huolia vailla
Toisten iloks' sekä itsens' lauleskella.
Ottakaamme ilo irti elämältä
ja täyttäkäämme ikävyyden lovi.
Ottakaamme ilo irti elämältä
ja täyttäkäämme ikävyyden lovi.
Myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill' ollaan
ja hiljainen on mustan mullan povi.
Myöhäistä on silloin, kun tuonen tuvill' ollaan
ja hiljainen on mustan mullan povi.
Melody: Fredrik August Ehrström (1801-50)
Lyrics: J.L. Runeberg;
Translated into Finnish by Elias Lönnrot
Sua lähde kaunis katselen, likellä vettäsi,
kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi,
kun pilven varjot vaeltavat kuvastimessasi.
Kas, tuoll' on pilvi loistava, ihana, kaunoinen.
Jo lähti pois pakenemaan—hyvästi varjoineen.
Jo lähti pois pakenemaan—hyvästi varjoineen.
Mä näitä nähden aattelen mun omaa siuluain.
Niin moni pilvi kultainen noin senkin jätti vain.
Niin moni pilvi kultainen noin senkin jätti vain.
Folksong (kansanlaulu)
This is one of the very few melancholic Finnish folksongs that have a happy ending: the girl's lover returns; "praised be the Creator of heaven and earth!" (It appears that originally the song only had one verse; it was Finland's national poet, Elias Lönnrot, who later added verses 2-5. Thus we have the unusual happy ending!)
Läksin minä kesäyönä käymään
siihen laaksohon, missä kuuntelin päivää,
kussa lintuset laulaa, metsäkanatkin ne pauhaa,
ja mun sydämeni etsi lepoa ja rauhaa.
Katsoin minä alas vetten puoleen,
näin rannalla tytön ihanan ja nuoren,
joka istui ja itki, katsoi aaltoja pitkin,
ja hän oli niin surullinen joka hetki.
"Mitä itket sä raukka rannalla yksin
ja sun silmistäs vedet vierivät nytkin,
mikä tuska ja vaiva sinun sydäntäsi vaivaa,
joka ei anna sydänyölläkään rauhaa?"
Ja hän vastasi: "Sepä suru mua vaivaa,
kun ei koskaan tule takaisin se laiva,
kussa kultani kulki poikki aaltojen julki,
minun jätti ja surun sydämeeni sulki."
Hän katseli vähän aikaa vielä,
näki aalloilla pilven punertavan siellä,
pilvi ollut ei lainkaan, tunsi kultansa laivan,
ylistetty nyt Luoja maan sekä taivaan!
Melody: Fredrick Pacius (1809-91)
Lyrics: J.L. Runeberg;
Translated into Finnish by Paavo Cajander
Composed in 1848
Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
soi sana kultainen!
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä rantaa rakkaampaa
kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
Sun kukoistukses kuorestaan
kerrankin puhkeaa;
viel' lempemme saa nousemaan
sun toivos, riemus loistossaan,
ja kerran laulus, synnyinmaa,
korkeemman kaiun saa.
Folksong from Ostrothnia (eteläpohjalainen kansanlaulu)
Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia kun kenkäni pohjat kestää.
Niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia kun kenkäni pohjat kestää.
Rakastelen ketä minä tahdon ja akat ei voi estää.
Kun on liinukkavarsa ja nappularattaat ja itte pirän suittista kiinni;
kun on liinukkavarsa ja nappularattaat ja itte pirän suittista kiinni;
kun vertaastansa rakastaa, niin ei tartte olla fiini.
Melody: Bernhard Crusell (1775-1838)
Lyrics: F.B. Cöster;
Translated into Finnish by Aleksanteri Rohkonen
Oi terve, Pohjola! Isäimme onnela!
Voimamme, henkemme, sinulle uhroamme,
voimamme, henkemme, sinulle uhroamme.
Terve, terve, terve, sä Suomenmaa!
Oi terve vapaus, sä kansain ihannus!
Eipä ken orjuuteen voi syöstä poikiamme,
eipä ken orjuuteen voi syöstä poikiamme.
Terve, terve, terve, sä Suomenmaa!
Finnish-Swedish Dance (suomenruotsalainen piirileikkilaulu)
On neidolla punapaula kun tanssihin käy.
On neidolla punapaula kun tanssihin käy.
Käsvartehen kultansa solmii hän sen,
Käsvartehen kultansa solmii hän sen.
"Miks niin lujalle sä solmit, oi armahani?
Miks niin lujalle sä solmit, oi armahani?
Vai luuletko että mä karkajan pois?
Vai luuletko että mä karkajan pois?"
Music: Folk chorale from Kuortane (kansankoraali Kuortaneelta)
Lyrics: Johann Walther (1495-1570); earliest Finnish translation: 1692
Sen suven suloisuutta mä silloin muistelen,
Kun ompi kaikki uutta, mä siitä reimuitsen.
Jumala voimallansa luo uuden taivaan, maan,
ja kirkkaudellansa ne täyttää kokonaan.
Auringon silloin luopi hän uuden, kirkkahan.
Kuu, tähdet, valon suopi niin ihmeen ihanan.
Niin kaunihilta näyttää maa, taivas loistossaan,
riemulla mielen täyttää ja suloisuudellaan.
Myös kuolleet haudoistansa Jumala herättää,
ne elävien kanssa eteensä käskettää.
Näin koittaa päivä kerran, se hetki riemuinen,
kun uskovaiset Herran jo pääsee yhtehen.
Jumala Pojassansa näin meidät ylentää,
hän kantaa voimallansa, vaivamme lyhentää.
Kun välimiehenämme Jumalan Poika on,
meit' aina hädässämme se lohduttakohon.
Hän siellä omillensa suo riemun rikkahan.
Ken uskois autuutensa niin suuren olevan!
Sä meitä taivaan tiellä käy, Herra, johtamaan,
ja viimein päästä siellä iäiseen kunniaan.
Silloin minä itkin ensi kerran
Folksong (kansanlaulu)
Silloin minä itkin ensi kerran, kun äiti mun matkalle laittoi,
ja sen matalan torpan nokiselta pankolta leivän mun käteheni taittoi,
ja sen matalan torpan nokiselta pankolta leivän mun käteheni taittoi.
Mene sinä poikani maailmalle ja etsi sä onnesi sieltä,
sillä ethän sinä kotoasi muuta saa, kuin kantaa surullista mieltä,
sillä ethän sinä kotoasi muuta saa, kuin kantaa surullista mieltä.
Murhe se vie mua paikasta paikkaan ja aina on polku eessä.
Toki yksi on lohtu: mun haudallain ei seisota silmät veessä,
toki yksi on lohtu: mun haudallain ei seisota silmät veessä.
Folksong (kansanlaulu)
Sinun silmät ja minun silmät ne aina yhteen palaa.
Sinun silmät ja minun silmät ne aina yhteen palaa.
Yhden kerran julkisesti ja toisen kerran salaa.
Yhden kerran julkisesti ja toisen kerran salaa.
Siitä mun rintani riemuitsi, kun kultani äänen kuulin.
Siitä mun rintani riemuitsi, kun kultani äänen kuulin.
Pienen linnun lehtipuussa laulelevan luulin.
Pienen linnun lehtipuussa laulelevan luulin.
Music: Hjalmar Backman (1882-1935)
Lyrics: Simo Korpela
On kesän kirkas huomen ja suvi sunnuntain.
Ei liiku lehti tuomen, on lintunenkin vait.
Vienosti kukkii pellot ja vaarat vihannoi
ja hartaat aamukellot vain rauhaa, rauhaa soi.
Kuin pyhäin juhlasaatto käy soinnut yli maan.
Tää on kuin päivän aatto sen suuren, autuaan.
Se luopi tyynen mielen väreilyyn hiljaiseen,
saa sanattomaks kielen ja silmään kyyneleen.
Melody: Fredric Pacius
Lyrics: Emil von Quanten;
Translated into Finnish by Aleksanteri Rahkonen
Kuule, kuinka soitto kaikuu, Väinön kanteleesta raikuu!
Laulu Suomen soi! Laulu Suomen soi!
Kuule, hongat huokaileepi, kuule, kosket pauhaileepi!
Laulu Suomen soi! Laulu Suomen soi!
Katso, hanget pohjoisessa välkkyy päivän paistehessa!
Laulu Suomen soi! Laulu Suomen soi!
Katso, pohjan taivas öillä säihkyyleepi sädevöillä!
Laulu Suomen soi! Laulu Suomen soi!
Kukkivissa laaksoloissa purot pulppuu pensastoissa.
Laulu Suomen soi! Laulu Suomen soi!
Metsät soivat harjanteilla, tuulet tuolla tuntureilla.
Laulu Suomen soi! Laulu Suomen soi!
Kaikkialla ääni kaikuu, kaikkialla kielet raikuu.
Laulu Suomen soi! Laulu Suomen soi!
Sydäntä jos suotu sulle, murheess', ilossakin kuule
Suomen laulua! Suomen laulua!
Folksong (kansanlaulu)
Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä.
Taivas on sininen ja valkoinen ja tähtösiä täynnä.
Niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä.
Niin on nuori sydämeni ajatuksia täynnä.
Enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani;
enkä mä muille ilmoita mun sydänsurujani;
Synkkä metsä, kirkas taivas, ne tuntee mun huoliani.
Synkkä metsä, kirkas taivas, ne tuntee mun huoliani.
Folksong (kansanlaulu)
Käki se kukkuu kuusikossa, ja koivikoss' on pesä.
Käki se kukkuu kuusikossa, ja koivikoss' on pesä.
Taaskin on tulleet ne tukkipojat ja kaunis, lämmin kesä.
Taaskin on tulleet ne tukkipojat ja kaunis, lämmin kesä.
Poiat ne lähtee ponttuultansa ja laulussa raikuu lahti.
Poiat ne lähtee ponttuultansa ja laulussa raikuu lahti.
Tytöt ne vartoo valkeissansa ja alkaa tanssin tahti.
Tytöt ne vartoo valkeissansa ja alkaa tanssin tahti.
Folksong (kansanlaulu)
Tuoll' on mun kultani, ain' yhä tuolla,
kuninkaan kultaisen kartanon puolla.
Voi minun kultani, voi oma lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.
Linnut ne laulavat suloisella suulla,
suloisempi kultani ääni on kuulla.
Voi minun kultani, voi oma lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.
Tule, tule kultani, tule kotipuoleen,
taikka jo menehdynkin ikävään ja huoleen.
Voi minun kultani, voi oma lintuni,
kun et tule jo, kun et tule jo.
Folksong (kansanlaulu)
Tuomi on virran reunalle, ja sen juurella minä itkin,
tuomi on virran reunalle, ja sen juurella minä itkin.
Vieraille maille kultani läksi ja jätti mun tänne yksin,
vieraille maille kultani läksi ja jätti mun tänne yksin.
Kätke tuoni kyyneleen', sulje kuolo silmäseni;
kätke tuoni kyyneleen', sulje kuolo silmäseni;
ole sitten ystäväni, koska jäin minä yksinäni,
ole sitten ystäväni, koska jäin minä yksinäni.
Copyright
© 2001-07
E-mail can be sent to: mailtokk at yahoo dot com
This page was created on February 12, 2001
Most recent revision: February 2, 2007